Töissä ei ollut kauheasti töitä akuviikosta, ja emme luultavasti saa tehdä itse sähkötöitä, joten tyydyimme sivusta seuraamaan miten varashälyttimiä ja muita vempeleitä asenneltiin autoihin pitkin viikkoa.
Maanantain työpäivä meni erittäin hitaasti, koska viikonloppuna tuli nukuttua joka päivä pitkään ja nyt piti sitten herätä jo kuudelta. Töitäkään ei riittänyt kuin muutama renkaiden vaihto, koska tällä viikolla työpaikalla oli taas enemmän opiskelijoita. Kun jollekkin asentajalle tuli työ päivän aikana, kaikki opiskelijat menivät siihen työmaalle joten oli aivan turhaa edes yrittää mennä siihen sähellykseen mukaan.. Ilta sujuikin sitten mukavasti tennistä pelatessa.
Tiistaina töissä oli sama meno kuin maanantaina, eli töitä tuli tehtyä vähänlaisesti suuren opiskelija määrän takia. Teimme ainakin yhden renkaidenvaihdon, muutaman uuden auton perushuollon, sekä loppupäivästä seurasin sivusta erään Volkswagenin vesipumpun vaihtoa, jotta osaisin tehdä hammashihnan vaihdon, kun Tommi tulee tänne ja teen viimeisen näyttöni.
Töiden jälkeen lähdimme suoraan Robertin ja Davidin sekä Minnan kanssa Kecskemetin korkeimmalle kukkulalle, joka on rakennettu hiekasta ja sorasta mitä kaivettiin viereisestä tekojärvestä. Kukkula on myös rakennettu kuulemma erttäin ison vesipumpun päälle. Kukkula oli kooltansa noin Hyvinkään kulomäen kokoinen, mutta sieltä näki huomattavasti pidemmälle, melkein horsonttiin asti, koska Kecskemet sijaitsee "the great plains" alueella, eli suurealla tasangolla.
Keskiviikkona ei tapahtunut mitään erikoista, mutta työpäivä meni nopeammin kuin viimeisenä kahtena päivänä koska uusia autoja tuli tasaisesti pitkin päivää ja seurasin miten varashälytin asennetaan uuteen Skodaan.
Torstaina olimmekin sitten Minnan kanssa ainoat opiskelijat työpaikalla, joten pääsimme auttamaan monissa hommissa. Iltapäivä meni nukkuessa ja rentoutuessa huoneessa, koska Robert ei ollut paikanpäällä, joten emme keksineet mitään tekemistä täällä hostellilla.
Perjantain työpäivä olikin rauhallisempi, mutta yllätyksekseni ei yhtään tylsä. Kielimuurista huolimatta yritimme puhua asentajien kanssa ja he ymmärsivät hieman meitä ja me jotenkin heitä. Iltapäivällä pidimmekin sitten toiseksi viimeisen viikonlopun kunniaksi pienet juhlat täällä hostellilla. Ja juttelimme hieman ranskalaisten vaihto-opiskelijoiden kanssa illemmalla, kun he palasivat hostellille.
Lauantaina saatoin Davidin keskustaan ja Robertin bussiasemalle. Keli oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sateinen, mutta erittäin hiostava keli lämmön ja kosteuden takia.
Tiistaina töissä oli sama meno kuin maanantaina, eli töitä tuli tehtyä vähänlaisesti suuren opiskelija määrän takia. Teimme ainakin yhden renkaidenvaihdon, muutaman uuden auton perushuollon, sekä loppupäivästä seurasin sivusta erään Volkswagenin vesipumpun vaihtoa, jotta osaisin tehdä hammashihnan vaihdon, kun Tommi tulee tänne ja teen viimeisen näyttöni.
Töiden jälkeen lähdimme suoraan Robertin ja Davidin sekä Minnan kanssa Kecskemetin korkeimmalle kukkulalle, joka on rakennettu hiekasta ja sorasta mitä kaivettiin viereisestä tekojärvestä. Kukkula on myös rakennettu kuulemma erttäin ison vesipumpun päälle. Kukkula oli kooltansa noin Hyvinkään kulomäen kokoinen, mutta sieltä näki huomattavasti pidemmälle, melkein horsonttiin asti, koska Kecskemet sijaitsee "the great plains" alueella, eli suurealla tasangolla.
Keskiviikkona ei tapahtunut mitään erikoista, mutta työpäivä meni nopeammin kuin viimeisenä kahtena päivänä koska uusia autoja tuli tasaisesti pitkin päivää ja seurasin miten varashälytin asennetaan uuteen Skodaan.
Torstaina olimmekin sitten Minnan kanssa ainoat opiskelijat työpaikalla, joten pääsimme auttamaan monissa hommissa. Iltapäivä meni nukkuessa ja rentoutuessa huoneessa, koska Robert ei ollut paikanpäällä, joten emme keksineet mitään tekemistä täällä hostellilla.
Perjantain työpäivä olikin rauhallisempi, mutta yllätyksekseni ei yhtään tylsä. Kielimuurista huolimatta yritimme puhua asentajien kanssa ja he ymmärsivät hieman meitä ja me jotenkin heitä. Iltapäivällä pidimmekin sitten toiseksi viimeisen viikonlopun kunniaksi pienet juhlat täällä hostellilla. Ja juttelimme hieman ranskalaisten vaihto-opiskelijoiden kanssa illemmalla, kun he palasivat hostellille.
Lauantaina saatoin Davidin keskustaan ja Robertin bussiasemalle. Keli oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sateinen, mutta erittäin hiostava keli lämmön ja kosteuden takia.
Valtteri kuvaili hyvin opiskelijan näkökulmasta sekä harjoittelupaikkaa että asumisoloja. Harmillista, että töitä oli liian vähän, kun intoa, halua ja varmaan kykyjäkin tehdä olisi ollut. Mukava kertomus lukea kaiken kaikkiaan, ja kiva, että muihin opiskelijoihin ja asentajiin oli saanut yhteyden vaikka ilman yhteistä kieltäkin!
VastaaPoistaTerv. Ewe Vihtkari, projektisihteeri Hyriasta